Jälleen kerran on noussut esille useammassa lehtijutussa esille matematiikan osaamisen taso Suomessa. Turun Sanomissa 19.10.2024 (tilaajille) lehtori Miikka Mannerlehto nosti esille negatiivisen suhtautumisen matematiikkaan ja tosiasian ettei ihminen opi jos ei halua oppia. Lisäksi hän totesi, että pitkien sanallisten tehtävien kansssa oppilailla on haasteita. Aamulehdessä Ylöjärveläinen matematiikanopettaja oli huolissaan koululaisten matematiikan osaamisesta (tilaajille). Aiheeseen tarttui myös Aamulehden pääkirjoitus, missä todettiin matematiikan osaamisen olevan kriisissä.

 

Tämän saman olen myös myös itse huomannut, että kuinka perustaidot ovat oppilailta hukassa. Aloittaessani opetustyöt, heti ensimmäisellä oppilaalla tuli vastaan murtolukujen haastavuus. Itselle kun ne oli itsestäänselvyyksiä, niin olin hieman yllättynyt että lukiossa pitkää matematiikkaa lukevalla oli haasteita murtolukujen kanssa. Asia kuitenkin käytiin hänen kanssaan yhdessä läpi ja sen jälkeen hänelle asia oli selvää. Mutta kenties asiaan olisi voinut tarttua hieman aikaisemminkin, kuin koetta edeltävänä iltana. Matematiikan opiskelussa kun tuleva osaaminen rakentuu aina olemassa olevan osaamisen päälle, niin perusasioiden ollessa hukassa myös uusien asioiden oppiminen on vaikeaa.

 

Lehtori Mannerlehdon esille nostaman sanallisten tehtävien haastavuuden olen itse myös havainnut. Niissä yleensä auttaa, kun oppilas oppii palastelemaan ongelman. Aluksi kirjoitetaan lähtötilanne ylös, sen jälkeen luetaan mitä tapahtuu ja muodostetaan niistä lauseke. Yleensä asia ei ole vaikeaa kun palaa samalla tunnilla käytyyn teoriaan, mistä ratkaisu yleensä löytyy. Oppilas ei välttämättä itse sitä huomaa, vaan on opettajalla on rooli siinä miten hänelle saadaan oivallus asiasta. Monesti se menee harjotteiden kautta, eli tekemällä tehtäviä iste kynällä ja paperilla.

 

Mielestäni paljon parjatut digitaaliset oppimisympäristöt eivät ole se ongelma, vaan se miten niitä käytetään. Itse olen käyttänyt Sanoma Pro:n digitaalisia materiaalia opetuksen pohjana ja ne ovat erittäin hyviä, mutta itse tehtävät olemme yhdessä tehneet kynällä ja paperilla. Näin tulokset ovat olleet hyviä ja oppilas on selvästi huomannut oppineensa. Osuus tässä on myös opettajalla, millä tavalla oppilasta ohjataan. Kuinka kauan oppilaan kannattee antaa itse yrittää ja missä vaiheessa kannattee vihjata kuinka tehtävä kannattaisi ratkaista. Tässä osaamisessa ja yksityiopetuksessa saatavasta henkilökohtaisesta ohjaamisesta on se suurin hyöty oppilaalle, minkä takia olen itsekin alkanut tätä tekemään. Huomatessani oppilaalla "Ahaa"-elämyksen jonkin aikaisemmin haastavan asian äärellä, tuo se myös itselleni onnistumisen elämyksen kun olen onnistunut oppilasta auttamaan. 

 

Onko sinullakin koulussa matematiikan kanssa vastaavia haasteita? Autan mielelläni kaikissa matemaatiikan ja myös fysiikan haasteissa, ota yhteyttä ja katsotaan miten voisin sinua parhaiten auttaa.